Tää hyvästien jättäminen on maailman vaikeinta. Ja ihan hirveetä ku oon niin huono itkemään näissä jutuissa, ni mua itkettää ihan hirveesti mut se itku vaan patoutuu jonnekin syvälle sisälle eikä tuu ulos... Oon nyt joutunu hyvästellä suvun, opettajat, suurimman osan kavereista ja host siskon. En os ikinä kuvitellukaan et tästä tulee näin vaikeeta. Ajattelin et on vaan ihana päästä kotiin, mut tää täältä lähteminen sattuu ihan hirveesti. Eniten tuun ikävöimään mun parhaita kavereita ja mun kuoroa. Sit tottakai host perhettä myös, ja koko Amerikkaa. Sen vaan sanon, että pakko tänne on päästä joskus takas moikkaamaan. Ainoo syy miks en nyt pillitä kaveeiden kanssa on se, että lupailen kaikille et tuun takas jo ens vuonna. Sormet ristissä!
Ei tässä muuta paitsi ihan jumalattoman haikeita fiiliksiä, vaikka huomenna kutsuuki Cali mamsun ja Arin kans. En osaa sanoo muuta kun et tää koko vaihto on vaikein asia mitä oon ikinä tehny.
1 kommentti:
tsemppiä <3 I feel your pain
Lähetä kommentti