sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ranting...


Eipä täällä muuta oikeen ku jouluun valmistautumista tosi tosi aikasin. Suurinosa joululahjoista on joko hankittu tai tiedossa, ja kuusi ja talo on koristeltu. Sain mä sitte ittelleni noi ihanat kengät, vaikka host äiti vähän nipottaakin, et jouluna ei kuulu ostaa juttuja ittelleen vaan muille :D Nooh, jokainen tyylillään sanon minä. Ootan jouluu ihan sikana, mut silti tää on nyt vähän menny siihen, et suurin asia mitä odotan, on se ku äiti ja Ari tulee tänne ja sitte kotiin paluu. En tiiä miks, mut nyt on vaan tollanen fiilis.
Nää ihmiset osaa välillä ottaa mua niin päähän, ku tuntuu et kaikki ajattelee tasan vaan itteään, ja on kokoajan antamassa ihme ''rakentavaa'' latistavaa kritiikkiä muille. Sit nää rakastaa niin paljon kaikkee draamaa, et välil must tuntuu et tulin ala-asteelle enkä lukioon vaihtoon. En myöskään jaksa tätä läksymäärää, varsinki ku se ei vaikuta tasan tippaakaan mun arvosanoihin Suomessa. Tuntuu et teen ihan turhaan iha törkeen paljon hommia, enkä saa minkäänlaista kiitosta. Sit näitten arvointiperusteet on niin idioottimaisia, et jos et tee yhtiä kotiläksyjä, tai saat huonon numeron yhestä testistä ni numero voi tippuu A:sta C:hen... Alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän toi tuolla opiskelu, vaikken siitä nyt erityisesti oo muutenkaan tykänny.. :D Tottakai jenkkikoulussa on ihana yhteishenki ja paljon tapahtumia, mut nyt ei vaan jotenki innosta. Onneks päivät menee tosi nopeesti, koska jokaikinen päivä on samanlainen. Sit ku pääsen kotiin ni eipä oikeestaan oo muuta tekemistä kun telkkarin kattominen ja ne hiton läksyt. Tottakai sillonku tääl tapahtuu ja ku teen jotain mul on tosi hauskaa, mut välil vaa tulee näit turhautuneit tunteita. Varsinki ku haluis vaan mennä kotiin viettää normaalii jouluu tutussa ympäristössä..

Sori tällänen avautuminen.. Ja ei ollu tarkotus kuulostaa siltä et tää ois ihan hirveetä, koska kyl mä osaan myös nauttia olostani täällä, mut ajattelin vaan pitää tän blogin todenmukaisina. Nyt on vähän ikävä kotiin, mut varmaanki vaan sen takia koska en oo ikinä ollu sellanen tyttö, jolle koulu ois ollu koko elämä ja ainut asia mist välitän. Oon aina ottanu sen iha rennosti ja silti pärjänny hyvin. Täällä se jotenki pakkosyötetään ja jos et suostu tekee paljon enemmän töitä mitä oikeesti tarttisit, et pärjää. Nyt on vaa motivaatio vähän hukassa ja väsyttää. Noh, on näitä tunnemyrskyjä koettu siellä Suomessaki, ni ei tässä hätää. Ehkä ens viikko on parempi :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi mussuliinii, koita nyt rämpiä niitten läksyjen kanssa!
Ja tollasii viiliksii tulee varmaan siitä kun et saa olla ittekses ollenkaan? Kyllä tääl kotonaki on kummallista kun ei oo sun ja tyttöjen älämölöä ollenkaan, nasuki oireilee ylenpalttisel läheisriippuvuudella :D <3 <3 <3
Haleja t. Ä

Anonyymi kirjoitti...

Peppii kirjotteles lisää tänne blogiin, on tosi kiva lukee et miten siel menee!! :))