perjantai 4. toukokuuta 2012

The dreams that you dare to dream really do come true

lähetän vissii pusuja.. en osaa olla normaali

Tää päivä on menny kauheen nopeesti taas, en oo kerenny tekee mitään kovinkaan tärkeetä. Meil oli tossa just isäpuolen kanssa pieni kisakatsomo meneillään ekaa kertaa ikinä hehheh. Loved it! Go Suomi go!


Sitten jos pääsis siihen tän postauksen oikeeseen aiheeseen eli tohon vaihtoon!
Se, että pääsisin joku päivä lähtee jenkkeihin vaihtoon, on ollu mun unelmana ihan pikkutytöstä asti. En edes muista millon tai miks tää idea on tupsahtanu mun päähän, mutta siis mun muistaakseni aina oon ollu enemmän ku halukas lähtee. Sekin, että oon nyt kahdesti käyny jenkeissä, on vaan nostanu tota mun intoa.

Viime viikonloppuna STS järjesti kaks päivää kestävän koulutustilaisuuden, joka osottautu todella hauskaks ja opettavaiseks kokemukseks! Oon sen jälkeen miettiny ja odottanu vaihtoo paljon enemmän innolla ku sillä haikeudella, että 'joudun' lähtee kavereiden ja perheen luota. Sain sieltä aivan uuden näkökulman niin moniin asioihin. Esimerkiks siellä kehotettiin, ettei pidä yhteyttä Suomeen ku tyyliin kerran kuukaudessa, joka kuulosti mun korvaan tosi pahalta. Sitten kun meille selitettiin, miksi näin on, aloinki olla aikalailla samaa mieltä. Myös siitä puhuttiin paljon, että sille isäntäperheelle kerrotaan sun huolet, eikä soiteta kotiin omalle äitille. Se kans kirpas vähän, mutta eiköhän tämäkin onnistu. Sit oli kanssa ihana nähä muita vaihtoonlähtijöitä ja kuulla entisten vaihtareiden hyviä ja ei-niin-hyviä kokemuksia. Tietääpähän sitten nyt kaiken mitä ei kannata siellä ollessaan puuhailla. Heh. Päästin sitten tän mun aivan sekopäisen luonteen siellä valloilleen ja kotiin tuli mukaan tällänen, mistä oon iha ylpee, kun noita ei kummiskaan kovin moni sieltä 200 nuoren joukosta saanut.































En jotenkin yhtään tiiä mistä mun pitäis kirjottaa ottaen sen huomioon, että tein tän blogin ihan vaan kavereiden ja sukulaisten luettavaks. Eli suurinosa näistä jutuista on niille jo tuttua.
Sen voisin varmaan vielä mainita, etten todellakaan usko, että nää 10 kuukautta jotka oon poissa vaikuttaa mitenkään mun ja mun kavereiden väleihin. Ja jos vaikuttaa, niin se kertoo taas ihan siitä kaverisuhteen laadusta. Mulla on maailman parhaat kaverit, jotka kyllä kestää ton vuoden ilman mua. Jos mä vaan kestän ilman niitä.. NO MUTTA, tässä on viel pari biisiä tolta viime viikonlopulta.




Jos tulee mieleen jotain kysymyksiä tai ihmeteltävää vaihdosta tai mistä vaan niin saa toki kysyä!
(vaikka tätä nyt ei varmaan kukaan sen kummemmin luekaan XD)


Ainiin ja syvimmät pahoittelut näistä kuvien sommitteluista yms, oon vielä kovin kokematon tässä bloggaamisessa (obviously) :D

Ei kommentteja: